Nenosen kaudet 1918, 1920 - 23, 1924 - 37 ja 1940 - 47
Suomen kansalla, sen puolustusvoimilla ja erityisesti kenttätykistöllämme on ollut onni omistaa suuri sotilas, tiedemies ja aselajimme kehittäjä, tykistönkenraali Vilho Petter Nenonen. Hän loi lähes tyhjästä aloittaen Suomen kenttätykistön siksi voimatekijäksi, joka se oli jo Talvisodassa ja erityisesti Jatkosodan päivinä. Kenttätykistöllämme oli ratkaiseva osuus Tali-Ihantalan, Vuosalmen ja Uomaan torjuntavoittoihin.
Tykistönkenraali Nenonen loi kenttätykistön käytön ja ampumamenetelmien perusperiaatteet ja kehittämislinjat, joita on voitu ja voidaan noudattaa edelleenkin. Tämä osoittaa harvinaista kaukonäköisyyttä, kun otetaan huomioon, miten nopeasti taktiikka ja sotatekniikka ovat kehittyneet.
Tykistönkenraali Nenonen tiivisti itse nämä perusperiaatteet seuraavasti. Kenttätykistömme kehittämiseen on vaikuttanut ensisijassa kaksi tekijää, peitteinen maastomme ja erikoistuminen tykistön tärkeimpään tehtävään, jalkaväen tukemiseen kaikissa oloissa.
Tykistökenraali Nenonen korosti erityisesti tulen keskittämisen merkitystä. Sillä piti korvata meidän materiaalinen alivoimaisuutemme vastustajaan verrattuna. Tämä tulen keskittämisen periaate tuli vuosien mittaan yhä voimakkaammin esille. Se löi leimansa kaikkeen tulen käytön, ampumamenetelmien ja välineistön kehittämiseen.
Kenttätykistömme myöhemmälle kehitykselle - aina meidän päiviimme saakka - on ollut suuri merkitys sillä, että olemme voineet noudattaa johdonmukaisesti alunperin oikein määriteltyjä periaatteita ja kehittämislinjoja. Perusperiaatteiden jyrkät muutokset aiheuttavat aina aluksi koulutustason laskua ja voimakasta reservien uudelleen kouluttamisen tarvetta. Kun perusperiaatteet ovat olleet alunperin oikeat, on teknillinen ja materiaalinen kehityskin tähdännyt vain tulenkäytön tehokkuuden lisäämiseen entisten pääperiaatteiden puitteissa.
Suomen kenttätykistön voimakkaan kehityksen voidaan katsoa alkavan päivästä, jolloin Tasavallan presidentti nimitti eversti Vilho Petter Nenosen virkaatekeväksi Tykistön tarkastajaksi 25. 5. 1920. Vilho Petter Nenonen hoiti tänä toisena Tykistön tarkastajan kautenaan virkaansa lähes yhtäjaksoisesti kevääseen 1937 saakka
Seuraavana tykistön tarkastajavaiheenaan kenraaliluutnantti Nenonen toimi syksystä 1940 alkaen Päämajassa. Hän oli suoraan Ylipäällikön alainen ja esitteli hänelle kaikki tykistöä koskevat asiat. Sotien aikana Nenonen keskittyi erityisesti tykistön materiaaliseen kehittämiseen sekä tulenkäytön tekniseen kehittämiseen.
Tykistönkenraali Nenosen työ kenttätykistömme kehittäjänä jatkui sotiemme jälkeen vielä lähes kolme vuotta. Keskeisen tärkeänä tehtävänä tänä kautena oli sotiemme kokemusten huomioon ottaminen kenttätykistön tulen käytössä ja ampumamenetelmissä sekä niiden kouluttamisessa. Tätä varten Nenonen käynnisti vuoden 1945 alussa Kenttätykistön ampumaohjesäännön kirjoittamisen.
Kun kenttätykistön ampumaohjesäännön kirjoittaminen oli saatu päätökseen ja sotien kokemukset tykistötaktiikasta kirjattu tulevien ohjesääntöjen perusteiksi, anoi tykistönkenraali Vilho Petter Nenonen eroa Tykistön tarkastajan virasta 15. 2. 1947 lähtien. Tähän päättyi Nenosen vertaansa vailla oleva sotilasura, ura Tykistön tarkastajana sekä itsenäisen Suomen kenttätykistön luojana ja kehittäjänä. | 
