| Eversti Tapani Klöfin tykistön tarkastajan kausi osui ajankohtaan, jolloin tykistö oli suurten muutosten edessä. Tarvetta olennaisiin muutoksiin vaati alueellisen puolustusjärjestelmän kehittäminen ja oloissamme huomattavat kenttätykistön materiaalihankinnat.
Kenttätykistön organisaation, taktiikan ja ampumamenetelmien uudistaminen nykyaikaista sodan kuvaa ja alueellisen taistelun vaatimuksia vastaaviksi käynnistyi 1960-luvun jälkipuoliskolla. Tätä uudistamista pohjustavaa työtä oli luonnollisesti tehty jo vuosikausia aikaisemminkin. Kenttätykistön kehittämisen tärkeimmäksi päämääräksi nähtiin
- organisaatioiden yksinkertaistaminen ja niiden saattaminen mahdollisimman hyvin taistelujaotusta vastaaviksi,
- kenttätykistön taktiikan ja tulenkäytön periaatteiden niveltäminen saumattomasti alueellisen taistelun taktiikkaan,
- ampumamenetelmien yksinkertaistaminen,
- tuliportaiden taistelunkestävyyden lisääminen,
- liikkuvuuden parantaminen ja
- materiaalitilanteen kohentaminen.
Kaikessa kehittämisessä oli voimakkaana näkemys, että vain yksinkertaiset, selkeät ratkaisut ja menetelmät pätevät tositilanteessa sodan karuissa oloissa. Edelleen nähtiin kaikkien toimintojen nopeuttamisen ja tulen mahdollisimman suuren keskittämisen tarve.
Organisaation uudistamisen tärkeimmät tavoitteet olivat
- organisaatio soveltuu nopeisiin, liikkuviin sotatoimiin,
- taistelujaotuksen edellyttämät kokonaisuudet ovat organisaatiossa valmiina eliminä niin, että ryhmittyminen taisteluun tapahtuu nopeasti,
- tulenjohto-organisaatio niveltyy tarkoituksenmukaisella tavalla pataljoonien ja komppanioiden kokoonpanoihin sekä taataan jalkaväelle jatkuvasti riittävä tulenjohtoelimien määrä ja
- organisaatio mahdollistaa nopean tykistöryhmien muodostamisen ja tuliportaiden joustavan johtamisen sekä tarkoituksenmukaisen tulen jakamisen ja keskittämisen.
Taistelujaotuksen uudistamisella pyrittiin luomaan selvä perusta mm komentosuhteille, yhteistoiminnalle jalkaväen kanssa ja viestiyhteysjärjestelyille sekä selventämään ja yksinkertaistamaan taistelujaotukseen liittyviä käsitteitä. Käsitteet tukiryhmä ja tukipatteristo poistettiin tarpeettomina.
Ampumamenetelmien kehittämisen perustana oli suoritettu maalianalyysi ja tavoitteena nopeus, yksinkertaisuus ja kenttäkelpoisuus. Koska kenttätykistön käytön kannalta tärkeimmät ja yleisimmät maalit ovat laajoja kuljetus- ja panssarivaunujen sekä suojattoman elävän voiman ryhmittymiä, kehitettiin ampumamenetelmät ja tulenaloitustavat ensi sijassa näiden maalien tulittamiseen soveltuviksi. Tulenaloitustapoja ja tarkistusammuntoja nopeutettiin ja yksinkertaistettiin. Patterikerroittain ammunta poistettiin ja hakuammuntaa nopeutettiin olennaisesti. Oli olemassa ainoastaan kaksi tulenaloitustapaa, suoraan v a i k u t u s a m m u n t a n a tai aloittaen k e r r o i t t a i n yleensä patteristolla. Tarkistusammuntoja yksinkertaistettiin ja nopeutettiin. Ne voitiin kiireisissä tilanteissa korvata tulensiirrolla.
Radiohäirinnän vaikutuksen pienentämiseksi tulikomentoja lyhennettiin ja yksinkertaistettiin. Nopeuden ohella tulenaloitustapojen uusimisella pyrittiin niiden helppoon ja varmaan kouluttamiseen sekä täydelliseen hallintaan myös reserviläisten osalta. Kun tulenaloitustavat ovat selviä ja yksinkertaisia, voidaan tulenjohdon koulutuksessa keskittyä tärkeimpään eli maalien nopeaan ja tarkkaan paikantamiseen sekä oikeiden havaintojen ja niiden edellyttämien nopeiden korjausten tekemiseen. Tärkeintä ei ole se, miten tuli pitäisi teoriassa aloittaa, vaan tärkeintä on saada nopeasti ensimmäiset iskemät maalialueelle, tehdä oikeat korjaukset ja aloittaa nopeasti tehokas vaikutusammunta.
Olennaisimmat tuliasematoimintaan vaikuttavat muutokset olivat tulipatterien hajaryhmittäminen sekä uuden tasomittarin ja laskumaalimenetelmän käyttöön otto.
Patteriston tuliportaan hajaryhmittämiseen siirryttiin taistelukestävyyden lisäämiseksi erityisesti vihollisen ilmahyökkäyksiä ja vastatykistötoimintaa vastaan.
Tuliportaiden liikkuvuutta parannettiin siirtymällä yksinomaan moottoroituihin patteristoihin ja kehittämällä myös kotimaista vetäjäkalustoa. Kenttätykistö sai uutta tykkikalustoa hankintojen kautta Neuvostoliitosta.
Mittauskaluston tilanne parani olennaisesti. Kenttätykistö sai huomattavan määrän moderneja suuntakehiä, hyrräteodoliitteja ja hyrräsuuntakehiä. Mittaustiedustelunkin alueella päästiin eteenpäin. Koulutuskäyttöön saatiin maailman huippuluokkaa edustava, englantilainen vastakranaatinheitintutka, Cymbeline. Viestikaluston tilanne koheni hankintojen ansiosta varsin tyydyttävälle tasolle. Kenttätykistön voimakas kehittämistyö aiheutti luonnollisesti tarpeen uusia aselajin ohjesäännöt. Ne olivat välttämättömiä uusien tulen käytön periaatteiden ja ampumamenetelmien omaksumista ja koulutuksen yhdenmukaistamista varten kaikissa tykistön johtoportaissa ja tehtävissä.
Ohjesääntöjen uusiminen aloitettiin kesällä 1968. Ensimmäisenä valmistui tuliasematoimintaa käsittelevä Kenttätykistön taisteluohjesääntö III vuonna 1971, toisena tulenjohtoimintaa käsittelevä Kenttätykistön taisteluohjesääntö II vuonna 1972.
Eversti Klöfin työt Tykistön tarkastajana kohdistui ensi sijassa ampumamenetelmien kehittämiseen yksinkertaisiksi ja kenttäkelpoisiksi. Tämän ohella hänen tarkastajakautenaan kenttätykistön materiaalinen tilanne koheni olennaisesti. Entisenä pitkäaikaisena Tykistökoulun ampumaopin opettajana ja koulun johtajana hän pani paljon painoa sotakoulujen opetuksen kehittämiseen ja koulutukseen yleensä etenkin kenttätykistön ampumaleireillä.
Eversti Klöfin johtamistapaa leimasivat suuri ammattitaito, ennakkoluulottomuus, perinpohjaisuus sekä pyrkimys yksinkertaisiin ja selkeisiin ratkaisuihin. | 
