Kenraaliluutnantti Reino Hirva
27.4.1963–20.10.1966
Kenraaliluutnantti Elof Roschierin jälkeen tykistön tarkastajaksi tuli kenraaliluutnantti Reino Hirva, jonka kaudella taistelukentän kuvan muuttuminen ja taistelukaluston voimakas teknistyminen olivat keskeisiä toiminnan lähtökohtia. Tämä kehitys ja siihen yhdistetyt sotakokemukset pakottivat kenttätykistön nopeaan ohjesääntöjen uudistamiseen. Tykistön ohjesäännöt olivat 10–16 vuotta vanhoja ja oli ilmennyt tarve uusia tulenkäyttö- ja ampumamenetelmiä entistäkin paremmin liikkuviin taisteluihin soveltuviksi.
Kenraaliluutnantti Hirvan kaudella uudistettiinkin Kenttätykistön taisteluohjesääntö (KTO I). Hänen kaudellaan vuonna 1966 valmistui myös uusi ampumaohjesääntö (KtAO), jonka kirjoitustyötä johti tykistöosaston everstiluutnantti Ilkka Holma. Tykistön tarkastajan johdolla käyty ohjesäännön tarkistus- ja täydennysvaihe antoi sille vielä lopullisen silauksen. Uuteen ohjesääntöön sisältyi olennaisia muutoksia vuoden 1947 ampumaohjesääntöön verrattuna: tulenjohtaja komensi sivukorjaukset piiruina, yksitähysteinen tarkistusammunta leikkaamalla otettiin käyttöön, tulen aloitustapoja selkiytettiin, korjausmuunnin korvattiin korjausympyrällä, tulen siirrot entistä laajemmalla alueella otettiin käyttöön, liikkuvien maalien tulittamismenetelmiä kehitettiin ja uusi patteristo- ja patteritasomittari otettiin käyttöön.
Kenraaliluutnantti Hirvan kaudella käynnistettiin myös kenttätykistön organisaatioiden uudistamiseen tähtäävät työt, sillä organisaatiot eivät enää vastanneet taistelujaotuksia. Lisäksi aloitettiin tuliasemien hajaryhmittämisen peruskokeilut. Hajaryhmitys sinänsä ei ollut uusi idea. Rannikkotykistö oli noudattanut sitä jo 1930-luvulla ja everstiluutnantti Timo Pesonen julkaissut vuonna 1953 asiaa käsittelevän tutkimuksen. Kenttätykistön hajaryhmitykseen liittyvät ongelmat saatiin kuitenkin ratkaistua juuri Hirvan kaudella.
Kenraaliluutnantti Reino Hirvan kausi tykistön tarkastajana oli siis vilkasta kokeilujen ja kehittämisen aikaa. Tähän olivat osaltaan vaikuttamassa ohjesääntöjen uusinnat sekä tykistöjoukkojen organisaatioiden uudistamisen aloittaminen.
Matrikkelitiedot
Hirva (ent. Hellgren), Reino Erkki;
- 574, kenrl, ye-ups, s.20.10.1906 Sortavala, k.25.4.1990
- Vht ylijunailija Kaarlo Hellgren ja Juudit Saikkonen.
- Pso toimittaja Irja-Onerva Lamminen. Lapsi Kari.
- Yo Sortavalan reaalilyseo 26, kadk10 27-29, kadkers, komk 41 ja 48, SKK Y 51,
MPK 62.
- Vrsm KTR2 27.
- Nuorups KTR2 29-36, opetups TK 36-40, tstopääll IV AKE 40-41, koul- ja rykmups KTR2 45-46, auljoht TykK 46.47, pstonkom KTR3 47-48, upsosjoht ja op TykK51-56, KTR1-PohmTRkom 56-58, ospääll PEjärj-os 58-60, kntopääll PE 60-61, SKKjoht 61-63 ja tyktark PE 63-66. Evp 66.
- Sortavalan sk 17-26.
- Vs: Sortavalan sk.
- Ts: Tykkom PSuoRE, pstonkom KTR9 ja oto tykkom 9D Kuhmo.
- Js: Pstonkom ja tykryhmän kom KTR18 Rukajärvi.
- Toim mm UL pj 62-67, SAL pt 66, SotatS jtk 62-65, Ktsäät jtk 55-66 ja urheilujärj.
- Pidätettynä ½ kk asekätkennästä 47, ei syyt.
- Pvmest tiedhiihto 29.
- Resvänr 27, vänr 29, ltn 31, kapt 38, maj 41, evl 48, ev 56, kenrm 61, kenrl 63.
- SVR K1, SL K, VR2ml, VR3mk, SVR R1, Vs mm, Ts mm, Js mm, UL am.
Lähteet
Kadettiupseerit 1920–2000. Kadettikunta r.y., Upseeriliitto r.y. 2000.
Koskimaa, Matti: Kenttätykistön taktillinen, teknillinen ja materiaalinen kehitys. Itsenäisen Suomen Kenttätykistö rauhan aikana, 88–128. Suomen Kenttätykistön Säätiö. Helsinki.
Paulaharju, Jyri – Sinerma, Matti: Suomen kenttätykistön historia, III osa, 1944–1990. Suomen Kenttätykistön säätiö. Helsinki 1991.
|
